Nyt kun lahajat on jaeltu voin alakkaa kirjotella näistä puukkoista tännekkin puolelle.
Niin, koukkuun mä jäin. Suosittelen kokkeilleen kaikkia joita asia kiinostaa.
Seuraava puukko pitäs alakkaa tekemmään kunhan sen tarvikepaketti kilahtaa postilaatikkoon .
Tällä kertaa teen kahavan omenapuusta. Sen ominaisuuksista en sitte sen kummemmin tiiä....
Puukko tullee mulle itelle ja ootan sitä työn aloittamista innolla!
Takomisen harjoittelun aloitan vasta sitten kun olen aihetta opiskellu tarpeeksi.
Pilallehan ne ekat mennee varmasti vaan pittää ees jotain tietää........ainaki turvallisuus jutut.
Tuon omenapuisen puukon jäläkkeen haluaisin tehä tuohikahvaisen version.
Oon jo tuohta jonkun verran keränny mut lissää pitäs saaha. On tuolla mehtän laijjassa mieheni viime viikolla kaatama koivu, josta varmaan sais otettua tuohta. Loppus nuo pakkaset niin vois mennä räplään.
Jos tuohi ei sit irtoa niin on sitte vaan pokkana pyyettävä miestäni kaataan koivu et saahaan tuohta.
Voin kuvitella ilimmeen
Noh. saanhan mä sitten koivusta risutöihini materiaalia...
Ja huovutustöihini puisia jalustoja.
Niin ja polttopuuta.....JEE !
Niin meijän Vili täytti nyt loppu vuojesta vuoden.
Tuntuu uskomattomalta et se on jo melekkeen aikuinen koira.
Tämmönen karvapallo se oli kun se meille tuli.
Kommentit