Kävimme koko perhe ruska retkellä. Mukana oli myös Ukkoni ;) kaksi veljeä. Ilma oli pilvinen mutta ihan mukava
.
Yllätykseksi ei näkynyt ainuttakaan minun niin "kovasti rakastamia " hirvikärpäsiä. Vilikin pääsi mukkaan ja oli aivan innoissaan. Tietysti yritin ottaa siitä komian maisema kuvan vaan ei onnistunut. Ylleensä aina oli joko häntä tai takapää kuvassa. Mutta kyllä se sitte matkan lopussa jo malttoi vähän seistäkkin.
Vilillä on karvan lähtö meneillään niin ei paras karva mutta ihan hyvä kuva muuten.
Kävimme Rauran näkötornilla. Siellä en itse aikaisemmin ole kerenny käyvä. Jotenka oli mukava käydä siellä itsekkin.
Paistettiin makkaraa ja juotiin kahvia. Tietysti ihailtiin maisemia tornista.
Tytöt keräili syksyn tuomia lehtiä ja puolukanvarpuja yms. muistoksi retkestä. Nokipannukahvia parempaa ei ookkaan. Tuli siellä kävellessä mieleen, että pitäs irottautua vaan useammin kotoa ja käydä enemmän luonossa siis muuallakin kun vain kotipihan metsässä. Kotimatkalla oli niin seesteinen kaveri mulla autossa että :)
Vilin silmät jo kotimatkalla luppasi ja oli niin mukava kun sai kotona ruuan ja mennä rojahti nukkumaan.
Viime viikolla leivoin lasten kanssa miehelleni lohi-sekä juustosarvia ja karjalanpiirakoita.
Lapset oli innokkaita karjalanpiirakan tekijöitä. Kyllä tuo muisti tekkee kepposia. Oon viimmeksi sillon noita piirakoita leiponu kun mun esikoinen oli vauva. Ekaks laittoin liian vähän suolaa. Sitte tein taikina kuoresta liian paksun. Ajattelin jouluksi kokeilla uudestaan ja vähän muunnella ohjetta omanlaiseksi.
Sillon mulla ylleensä onnistuupi. Tai niin ainaki mä luulen ;)
Lampolassa ei ole sen kummempaa tapahtunut. Pulla pääsee uuteen kotiin, kunhan ostaja saa kiireiltään haettua. Pullasta tulleepi siitospässi. Se kyllä siihen soppii on nimittäin intoa siihen hommaan enempi kuin mun omalla siitospässin alulla. Ja varma luontonen on ko ei vähästä säikähdä. Keritäkki saa ilman telinettä ja antaa tehä mitä vaan, luottaa paljo ihmiseen.
Niin eipä täällä sen kummempia paitsi se yllätys kaveri, joka ehkä saapuu ens viikonloppuna. Enempää en paljasta!
.
Yllätykseksi ei näkynyt ainuttakaan minun niin "kovasti rakastamia " hirvikärpäsiä. Vilikin pääsi mukkaan ja oli aivan innoissaan. Tietysti yritin ottaa siitä komian maisema kuvan vaan ei onnistunut. Ylleensä aina oli joko häntä tai takapää kuvassa. Mutta kyllä se sitte matkan lopussa jo malttoi vähän seistäkkin.
Vilillä on karvan lähtö meneillään niin ei paras karva mutta ihan hyvä kuva muuten.
Kävimme Rauran näkötornilla. Siellä en itse aikaisemmin ole kerenny käyvä. Jotenka oli mukava käydä siellä itsekkin.
Paistettiin makkaraa ja juotiin kahvia. Tietysti ihailtiin maisemia tornista.
Tytöt keräili syksyn tuomia lehtiä ja puolukanvarpuja yms. muistoksi retkestä. Nokipannukahvia parempaa ei ookkaan. Tuli siellä kävellessä mieleen, että pitäs irottautua vaan useammin kotoa ja käydä enemmän luonossa siis muuallakin kun vain kotipihan metsässä. Kotimatkalla oli niin seesteinen kaveri mulla autossa että :)
Vilin silmät jo kotimatkalla luppasi ja oli niin mukava kun sai kotona ruuan ja mennä rojahti nukkumaan.
Viime viikolla leivoin lasten kanssa miehelleni lohi-sekä juustosarvia ja karjalanpiirakoita.
Lapset oli innokkaita karjalanpiirakan tekijöitä. Kyllä tuo muisti tekkee kepposia. Oon viimmeksi sillon noita piirakoita leiponu kun mun esikoinen oli vauva. Ekaks laittoin liian vähän suolaa. Sitte tein taikina kuoresta liian paksun. Ajattelin jouluksi kokeilla uudestaan ja vähän muunnella ohjetta omanlaiseksi.
Sillon mulla ylleensä onnistuupi. Tai niin ainaki mä luulen ;)
Lampolassa ei ole sen kummempaa tapahtunut. Pulla pääsee uuteen kotiin, kunhan ostaja saa kiireiltään haettua. Pullasta tulleepi siitospässi. Se kyllä siihen soppii on nimittäin intoa siihen hommaan enempi kuin mun omalla siitospässin alulla. Ja varma luontonen on ko ei vähästä säikähdä. Keritäkki saa ilman telinettä ja antaa tehä mitä vaan, luottaa paljo ihmiseen.
Niin eipä täällä sen kummempia paitsi se yllätys kaveri, joka ehkä saapuu ens viikonloppuna. Enempää en paljasta!
Kommentit