Lampolaan mentäessä mulla on uskollinen kaveri jälleen kerran mukana nimittäin Viiru.

Siitä on vähän harmiakin kun tuppaa jäämään tuonne jalakoihin. Luottaa liikaa että huomaan aina varoa sitä.

Tuossakin neiti niin maireana keherää että.

 

Nämä kani pojat on ollu taas niin nokkelia kun ovat onnistunneet karkaamaan käytäville hyppelehtimään.

Oikkeen mielissään jalakoissa vaan pyörii. Onneksi nuo saa heleposti kiinni.

Tuossa kuvassa kahtovat et mee vaan kotias niin sitte me karataan.

En ole sitä uutta karkureittiä onnistunut löytämään.

Ovelia veli kultia :O)

Aikaisemmassa kirjoituksessa puhuin siitä sairastuneesta lampaasta.

Nyt se alakkaa jo olleen hyvässä kunnossa.  Vaikkakin laihtui jonkin verran.

Kyllä minä vähän säikähin kun se rupesi puhaltumaan ja hengitti raskaasti ja korvat tuli tuli kuumaksi kun oli niin pötsi turvonnu.

Onneksi se meni ohi Pärjättiin kotikonstein ja jalkojen heikkouski on pikku hilijaa korjaantunut.

Tänä viikonloppuna se pääsi takas laumaansa.

Se kyllä jäi huutelemmaan mun perään kun tais keretä mut uudeksi laumakseen jo valita.

Karitsoiden jotka aikasemmin esittelin saivat nimekseen Pekka ja Pauli

Ovat koko lauman suosikkeja.

Vaikkakin muita harmittaa ne niitten herkut karitsabaarissa.

Mukavan pyöreiksi ovat kasvaneet.

Tässä on näitä mun lampaita sitten ihmettelemässä kameraa.

Tämmönen maisema meillä päin on tänä viikoloppuna. Lunta tulla satelee aina välillä.

Tytöt on pihalla hiihtänyt ja leikkineet ampumahiihtokilpailuja

Kun lähin lampolasta Viiru yritti houkutella potkukelkalla hakkeen postia.